kuulokoje

Kuulolaitteet kuulemisen apuna

Kuulokoje on tärkeä apuväline huonokuuloiselle. Se auttaa hyödyntämään jäljellä olevaa kuuloa, mutta se ei kuitenkaan tee käyttäjästään normaalikuuloista.

Kuulokoje helpottaa huonokuuloisen arkielämää: väsyttävä pinnistely esimerkiksi työpalavereissa ja keskusteluissa vähenee. Se helpottaa huonokuuloisen selviytymistä arkielämän tilanteissa ja omien asioiden hoitamissa.

Sähköisessä kuulolaitteessa on mikrofoni, joka muuttaa äänen sähköiseksi signaaliksi sekä vahvistin, jonka tehtävä on kasvattaa sähköisen signaalin voimakkuutta ja korvaan sijoitettava kuulokeosa, joka muuttaa vahvistetun signaalin ääneksi.

kuulokoje

 

Kuulolaitteita on eri malleja, mutta yleisin on korvantauskoje, jonka laiteosa asetetaan korvalehden taakse ja korvakappale korvakäytävään. Äänet välittyvät korvaan korvankappaleeseen liitetyllä letkulla, jonka avulla se myös pysyy korvassa. Korvakappale rakennetaan yksilöllisesti korvan mukaan. Korvakäytävästä otetun mallin mukaan valimistettu korvakäytäväkoje asetetaan korvakäytävään. Se on pienikokoinen, joten sen käyttö vaatii sorminäppäryyttä. Taskukoje on hieman suurempi kuulolaite ja sitä pidetään taskussa tai esimerkiksi kaulassa kannettavassa pussissa. Ääni johdetaan korvaan johdon ja korvakappaleen avulla. Kommunikaattorimalliin kuuluu kuulokkeet ja vastaanotinlaitteisto. Kommunikaattoria käyttävät joskus erittäin huonokuuloiset vahnukset, jotka tarvitsevat kuulolaitetta vain ajoittain. Kuulolaite voidaan myös kiinnittää puhelimeen tai muuhun sähköiseen laitteeseen erityisen induktiosilmukan välityksellä.

Nykyaisikaisissa kuulolaitteissa on monipuoliset ominaisuudet, ja niitä voi käyttää erilaisilla kuunteluohjelmilla erilaissa ääniympäristöissä. Käyttäjä voi itse valita käytettävän ohjelman tai laite voi puolestaan tehdä sen automaattisesti. Useimmat kuulolaitteet sovitetaan tietokonephjelmiston avulla. Laitteita käytetään useimmiten paristoilla: korvantaus- ja korvakäytäväkojeissa on nappiparistot ja taskukojeessa sauvaparistot.

Kuulontutkimukset tehdään yleensä sairaalassa, jossa selvitetään kuulon heikkenemisen syy ja apuvälineiden tarve. Kojeen sovityst tehdään sairaaloiden kuuloasemilla, kuulokeskuksissa tai maksusitoumuksella yksityisella sektorilla. Tälloin henkilö saa kuulokojeen maksutta käyttöönsä,

kuurous viittomakieli

Kuurous – ei pelkkä kuuloaistin vamma

Kuurous määritellään lääketieteellisesti kuuloelinten aistivammaksi, joka estää puheen ymmärtämisen kuulon kautta. Suomessa syntyy vuosittain 25-30 kuuroa eli arviolta noin 0,8 promillea väestöstä on kuuroja. Kuurous on osittain perinnöllistä, mutta se voi johtua raskauden aikaisista komplikaatioista tai olla seuraus sairaudesta tai onnettomuudesta. Aivokalvontulehdukseen liityy usein sisäkorvan leviämisen ja sitä myötä kuuroutumisen riski. Vaikean kuulovamman voivat aiheuttaa myös kovat äänet tai jonkin korvan osan vaurioituminen. Myös ikä heikentää kuuloaistia. Joillakin kuuroilla on lisävaivana myös jatkuva korvien soiminen eli tinnitus.

Kuuro on syntymästään tai vaihaislapsuudessaan kuulonsa menettänyt, joka ei saa puheesta selvää kuulokojeenkaan avulla. Kuuro kommunikoi pääasiassa viittomakielen avulla, joka on hänen ensikielensä. Kuuroutunut on taas puolestaan henkilö, joka on menettänyt kuulonsa puheen oppimisen jälkeen ja joka useimmiten pystyy kommunikoimaan puheella tukimenetelmien, kuten tekstitulkkauksen, viitotun puheen avulla tai viittomakielellä. Kuuroutta pystytään nykypäivänä hoitamaan sisäkorvaistutteiden ja kuulolaitteen avulla.

Kieli- ja kulttuurivähemmistö

Kuurot muodostavat Suomessa kieli- ja kulttuurivähemmistön. Etenkin nuoremman polven kuurot kutsuvat itseään mielellään viittomakieliksiksi ja he kuuluvat viittomakieliseen vähemmistöryhmään. Joidenkin kuurojen mielestä kuurous ei ole vamma, joka vaatisi lääketieteellistä hoitoa. Keskenään kuurot yleensä kommunikoivat viittomakielellä, muttaa sitä taitamattomien kanssa kuurot voivat kommunikoidan muun muassa lukemalla ja kirjoittamalla. Useimmat kuurot osavat myös lukea huulilta, joka on kuitenkin aina myös arvailua, sillä kaikki konsonantit eivät eroa toisistaan visuaalisesti. Osa kuuroista osaa myös puhua.

Tunnettuja kuuroja

helen keller kuurous

Helen Keller

Yksi tunnetuimmista kuuroista on varmasti Helen Keller, joka lapsuutensa aikana sokeutui ja kuuroutui aivokuumeen seurauksena vain 19 kuukauden ikäisenä. Kuuroudesta ja sokeutumisesta huolimatta Keller oli kielellisesti hyvin lahjakas ja oppi lukemaan englannin lisäksi myös espanjaa, ranskaa, saksaa, kreikkaa ja latinaa pistekirjoituksella. Keller tunnetaan elämäntyöstään sokeiden ja kuurosokeiden auttajana. Hänen panoksensa aistivammaisten ja muiden syrjittyjen aseman parantamiseksi muodostui merkittäväksi. Elämänsä aikana Keller vieraili kerran Suomessa toukokuussa 1957.

kuurous signmark viittomakieli

Signmark

Kuurous ei rajoita elämää, ellei sen anna. Esimerkiksi tästä on hyvä esimerkki suomalainen Marko Vuoriheimo, joka on viittomakielinen rap-artisti Signmark. Vuornheimo aloitti muusikin teon vuonna 2994. Esiintyessään Signmark viittoo rytmikkäästi, sillä viittomakielisessä räppäyksessä loppusoinnut ovat samanklatisia käsimuotoja ja viittomia. Bassot ovat kuurolle räppärille tärkein elementti musiikissa, ne auttavat seuraamaan musiikin kulkua ja rytmittämään laulua. Signmarkin kappaleissa amerikkalaissyntyinen Brandon Bauer laulaa ja räppää englanniksi.

otoskooppi

Liimakorva lasten kuulon alentajana

Lapsilla korvatulehdukset ovat yleinen vaiva ja ne kannattaa hoidattaa heti pois niiden ilmetessä. Joskus lapsilla voi kertyä nestettä välikorvaan eli voi muodostua niin sanottu ”liimakorva”. Normaalisti neste valuu esteettä ulos välikorvasta nenän ja kurkun takaosaan korvatorven kautta. Välikorvaan voi kertyä nestettä nuhan ja muiden ylähengitystieinfektioiden aikana. Liimakorvataudissa neste muuttuu liimaiseksi ja jää välikorvaan ylähengitystieinfektion tai korvatulehduksen parannuttua. Syytä miksi joillekin lapsille kertyy herkemmin liimaa korvaan ei tunneta. Sairaus on osin perinnöllistä, joten perintötekijät ovat usein suuressa roolissa.

Liimakorva ei aina aiheuta lapselle oireita, mutta se voi johtaa väliaikaiseen kuulon menetykseen. Jos pieni lapsi ei näytä kuuntelevan tai ei vastaa puhuteltaessa tai lapsi itse puhuu kovalla äänellä, voi kyseessä olla liimakorvan heikentämä kuulo. Isompi lapsi osaa ehkä itse kertoa, jos korva tuntuu omituiselta. Pahimmassa tapauksessa jos ongelma jatkuu pitään, liimakorva voi vaikuttaa pienemmillä lapsilla puheen kehitykseen.

liimakorva putki

Putki asennettuna korvaan.

Korvatulehduksen jälkeen on tärkeää viedä lapsi jälkitarkastukseen, jossa tarkistetaan ettei välikorvaan ole jäänyt nestettä. Liimakorva todetaan otoskoopilla eli korvantähystimellä, jolla näkee onko välikorvassa nestettä ja miten hyvin välikorva liikkuu. Jos nestettä ilmenee, lääkäri saattaa suositella turvotusta vähentävää ainetta nesteen tyhjentämiseksi. Lääkkeiden pitäisi tehostaa nesteen poistumista välikorvasta korvatorven kautta, koska ne vähentävät kyseisen alueen limakalvojen turvotusta. Jos liimakorva ei parane muutamassa kuukaudessa, lapsen pitäisi saada lähete kurkku- ja korvatautilääkärille. Erikoislääkäri voi määrätä lapsen korviin asetettavaksi pienet muoviputket eli ilmastointiputket, joiden avuilla kertynyt neste pääsee valumaan normaalisti pois välikorvasta. Ilmastointiputket irtoavat itsestään ajan myötä, mutta lääkärin olisi silti syytä tarkkailla putkia säännöllisesti. Jos lapsella on putket korvissa, on veden pääsyä korvaan syytä välttää. Vesi voi aiheuttaa tulehduksen tai korvaeritettä. Putket auttavat lasta korvatulehduksissa ja palauttavat kuulon jälleen entiselleen.

Liimakorvan syntymistä on vaikea estää, mutta vähäiset korvatulehdukset voivat auttaa. Imetys saattaa vähentää pienten lasten korvatulehdusten määrää. Lapsi kannattaa pitää poissa tupakansavusta, koska se lisää hengityselintulehdusten, kuten korvatulehdusten mahdollisuutta. Nuhassa kannattaa estää lasta niiskuttamassa kun nenä on tukossa ja opeta hänet niistämään jo nuorena. Suurentuneet kitarisat voivat aiheuttaa korvatulehduksia ja liimakorvaa, joten lapsen nukkumista on syytä tarkkailla.

korvatulehdus

Korvatulehduksen oireet ja hoito

Korvatulehdus on ikävä vaiva, joka kiusaa meitä kaikkia aika ajoin. Se on yleinen etenkin pienillä lapsilla, mutta monikaan ei kuitenkaan ole selvillä siitä, miten korvatulehdusta tulisi hoitaa. Ei sinänsä mikään ihme, sillä netissä liikkuu korvatulehduksen hoidosta, vaikka millaisia ohjeita. Me kerromme tänään, miten korvatulehdus ilmenee, ja mitä tulisi tehdä, mikäli epäilee itselleen, tai lapselleen puhjenneen korvatulehduksen.

Mikä aiheuttaa välikorvan tulehduksen?

Lähes aina, korvatulehduksen syntyä edeltää hengitystietuledus. Korvatulehdus onkin usein flunssan jälkitauti, joka saattaa tulla esimerkiksi flunssan, ja sitä seuranneen keuhkoputkentulehduksen jälkeen. Tulehdus välikorvassa syntyy, kun limakalvojen turvotus ja limaneritys ahtauttavat korvatorvea, ja syntyy olosuhteet, jotka ovat otollinen kasvualusta bakteeriperäisille tulehduksille.

Korvatulehduksen oireet

Korvatulehdusta on syytä epäillä, mikäli korvassa tuntuu kipua, ja ilmenee yskää, nuhaa, tai kuumetta. Pienillä lapsilla, on korvatulehduksen yhteydessä, yleensä vaikeuksia nukkua kunnolla, sillä tulehduksen aiheuttama välikorvan märkä, painaa makuuasennossa tärykalvoa. Yölevottomuus voi siis lapsilla olla merkki korvatulehduksesta.

Korvatulehduksen hoito

Lääkäri tunnistaa korvatulehduksen yleensä siitä, että tärykalvo punoittaa, ja saattaa näyttää turvonneelta. Tärykalvon takana näkyy useimmiten kellertävää märkää, välikorvassa. Suomessa korvatulehdukset hoidetaan pääsääntöisesti antibiooteilla, joiden valintaan vaikuttaa se, minkä ikäinen potilas on kyseessä, aiemmin saadut lääkitykset, sekä mahdolliset allergiat. Korvatulehduksen hoitoon sopivia valmisteita on Suomessa saatavilla, noin 10. Antibioottikuuri välikorvan tulehduksen hoitoon, on kestoltaan yleensä 5 – 7 vuorokautta, ja lääkkeen tehon hoidossa, näkee useimmiten ensimmäisen kahden vuorokauden kuluessa hoidon aloituksesta.

korva

Korvan rakenne

Korva on monimutkainen elin, joka sijaitsee meillä pään sivulla. Emme tule edes ajatelleeksi, miten monesta osasta korva koostuu, niin että se pystyy kuulemaan hyvin ja auttamaan meitä arjen askareissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Korvassa on kolme eri päärakennetta, jotka ovat ulko-. väli- ja sisäkorva. Kaikki näistä kolmesta toimittavat osaltaan tärkeää virkaa siinä, että ihminen kuulee. Monesti ajattelemme korvalehteä vain kosmeettiselta kannalta,eli ovatko korvamme liian suuret, pienet tai ulkonevat, mutta korvalehdellä on tosiasiassa todella tärkeä tehtävä kerätä ääniaallot korvakäytävään ja aloittaa koko kuulemisprosessi.

Eläimillä, kuten tiedämme, korvat liikkuvat mielialojen mukaan tai kun kuuloa halutaan tarkentaa, mutta ihminen on aikojen saatossa kadottanut tämän kykynsä ja meidän täytyy nykyään vain luottaa korvalehtien apuun kerätessämme ääniaaltoja korvakäytävään.

Välikorva on alue, jossa sijaitsevat sekä tärykalvot että myöskin kuuloluut. Tärykalvon tehtävä on muuttaa korvalehden keräämät ääniaallot mekaaniseksi liikkeeksi ja välittää ne kuuloluille. Kuuloluut taas omalta osaltaan voimistavat tai vaimentavat ääniaaltoja . Kyseessä on siis ketjureaktio ja korvan kuullessa hyvin, jokaisen osan on toimittava hyvin.

Sisäkorvassa sijaitsee simpukka niminen elin, joka on simpukan kaltainen kierteinen elin. Tämä elin sisältää nestettä ja kuulosoluja ja kooltaan se on noin 35 mm pitkä. Kova melu voi vahingoittaa korvan simpukkaa, saaden kalvot repeytymään. Korvien soiminen kovan melun jälkeen voikin kertoa siitä, että simpukkaan on tullut äänen voimakkuuden takia jonkinlaisia vaurioita. Sisäkorvassa sijaitsevat myöskin kaarikäytävät, joiden tehtävänä on aistia sekä tasapainoa että asentoja. Joskus huimaus voikin olla merkki siitä, että näissä kyseisissä elimissä on vikaa.

Simpukan tehtäviin kuuluu myös ääniaaltojen muuttaminen hermoärsykkeiksi. Tämä värähtely taas omalta osaltaan liikuttaa kuuloreseptorisoluja, jotka antavat hermoimpulssin isoaivokuoren kuuloalueelle. Kuuleminen on siis monimutkainen prosessi, jossa on mukana lukuisa määrä herkkiä ja hienovaraisia elimiä. Näiden elinten kunnossa pitäminen ja huoltaminen onkin ensiarvoisen tärkeää jos haluaa säilyttää kuulonsa vielä vanhuuspäivinään.

 

audionomi

Kuulontutkijan ammatti

Monia ihmisiä varmasti mietityttää, ketkä ovat he, jotka tutkivat kuuloa, ja miten kuulontutkijaksi pääsee. Tänään perehdymme asiaan, sillä onhan kyseessä erittäin mielenkiintoinen, ja ennen kaikkea, todella tärkeä ammatti.

Kuulontutkijaksi eli audionomiksi pääsee erikoistumalla. Pohjalla tulee olla jokin terveydenhuollon perustutkinto, kuten lähihoitajan, sairaanhoitajan, tai vaikka terveydenhoitajan tutkinto. Sen jälkeen on mahdollista hakea täydentävään koulutukseen, josta valmistuu audionomiksi. Audionomin koulutus on laajuudeltaan 60 opintopistettä, ja se kestää noin 1 – 1,5 vuotta, riippuen opinto-ohjelmasta.

Suomessa koulutuksiin on mahdollista hakea, esimerkiksi Metropoliaan Helsingissä, Oulun ammattikorkeakouluun, sekä Turun ammattikorkeakouluun. Koulutuksia ei välttämättä ole saatavilla joka vuosi, mutta kannattaa pitää silmät auki, sillä silloin tällöin, uusista koulutuksista tulee tietoa, esimerkiksi koulujen nettisivuille.

Audionomin työ on mielenkiintoista monestakin syystä, mutta ennen kaikkea sen vuoksi, että siinä saa yhdistettyä hoitotyön, sekä tutkimustyön, mitä monet alkavat kaipaamaan siinä vaiheessa, kun työelämässä on oltu jo jonkin aikaa. Jokin aina houkuttelee siinä tutkimustyössä, mikä antaa todella paljon, verrattuna pelkkään hoitotyöhön. Tutkimusten tekeminen on hieman samanlaista, kuin opiskelu. Kuulontutkijan työ on myös todella tärkeää, sillä kuuloaistia tulee huoltaa, ja tutkia säännöllisin väliajoin, jotta pienetkin muutokset kuulossa huomataan mahdollisimman pian. Siten asialle voidaan paremmin tehdä jotain. Audionomit työskentelevät paljon itsenäisesti, joten ammatissa tulee olla itsenäisestä työskentelystä pitävä ihminen, ja työhönsä pitää voida keskittyä, aika ajoin sataprosenttisesti, sillä tutkimusten tekeminen ja analysointi, vaativat tarkkuutta.

kuulo1234

Voiko kuuloa huoltaa?

Kuulo on meille monille päivänselvä ja jopa itsestäänselvä asia, jota ei tule miettineeksi, ennen kuin se alkaa heiketä. Heikkeneminen voi tapahtua joko vanhuuden tai sairauden johdosta, mutta nykyisin lääketieteen ollessa todella kehittynyttä asioille voidaan onneksi tehdä jotain, kun huomataan alkavat ongelmat.

Kuitenkin jos huomaa ongelmia kuulonsa kanssa, ei kannata jäädä aikailemaan, vaan ottaa rohkeasti yhteyttä lääkäriin, joka osaa neuvoa jatkotoimenpiteet.

Ennen kuulon huonontumista on kuitenkin tärkeää, että kuulosta huolehtii oikeaoppisesti. Tämä saattaa jopa ehkäistä tulevaisuudessa ongelmia kuulon kanssa.

Luonnollisesti kovassa melussa oleskellessa, tulee suojata kuulo asianmukaisilla kuulosuojaimilla. Mitä nuorempana tämän tavan aloittaa, sitä paremmat ovat tulokset. Korvien käytäviä ei tulisi myöskään kaivella turhaan, vaan toimia annettujen ohjeiden mukaan. Korvatulehdukset vaivaavat meistä monia lapsena ja niiden oikeanlainen hoito ja seuranta onkin ensiarvoisen tärkeää, vanhuutta ajatellen. Kuten jo aiemmin mainittiin, myös se että reagoi ajoissa huomaamiinsa muutoksiin, auttaa paljon siinä että ongelmiin ehditään puuttua aikaisessa vaiheessa.

Kuulo, samalla tavalla kuin vaikkapa iho, tarvitsee huoltoa pysyäkseen hyvänä elämämme loppuun saakka. Siksi pieniäkään oireita ei kannata ohittaa, vaan ottaa ne tosissaan ja pyytää niihin apua. Todella monet ongelmista voidaan kuitenkin nykyisin hoitaa, kunhan niihin vain puututaan tarpeeksi ajoissa.

Kuulo on kuitenkin yksi tärkeimmistä aisteista, joka auttaa meitä meidän sosiaalisessa elämässämme ja antaa meille myös todella monia erilaisia kokemuksia ja elämyksiä, esimerkiksi musiikin kautta. Suuri osa ympäröivän maailman aistimisesta tapahtuu myös kuulon avulla. Kuulo on myös osa muistijärjestelmää, tuoden meille muistoja menneestä, tuttujen äänien avustuksella. Se on siis kokonaisuudessaan todella tärkeä osa ihmisen elämää ja siksi sen kunnossa pitäminen onkin niin ensiarvoisen tärkeää.

 

 

 

 

Kuulon tutkiminen

Tänään päätimme puhua tärkeästä, kuuloon liittyvästä aiheesta, nimittäin kuulotutkimuksesta, ja siitä, miten se tehdään, ja miksi kuulotutkimukset ovat tärkeä osa terveydenhuoltoa. Kuulo on yksi ihmisen aisteista, joten tulisi olla ilmiselvää, että sen hoito kuuluu normaaliin, säännölliseen terveydenhoitoon aivan kuten kaikki muukin ihmisen perusaistien hoito. Usein näin ei kuitenkaan ole. Jostain kumman syystä, ihmiset helposti unohtavat kuuloaistin huoltamisen, ja säännölliset kuulotutkimukset, jotka ovat todella tärkeitä. Jokaisen ihmisen tulisi pysyä perässä siitä, mitä omissa korvissa, ja kuuloaistissa tapahtuu, ja kuinka se voi.

Kuulon tutkimiseen on monia erilaisia menetelmiä, joista yleensä kattavassa tutkimuksessa, käytetään useampia menetelmiä samassa tutkimuksessa. Kuuloa tutkitaan muun muassa äänesaudiogrammilla, ilma-ja luujohtotutkimuksilla, puhetesteillä, sekä huimaustutkimuksilla. Lähestulkoon aina, tavallisimmassa kuulotutkimuksessa, käytetään äänesaudiogrammia, mikä on kuulonhuollon menetelmistä kaikkein tunnetuin. Äänesaudiogrammi tehdään molemmille korville erikseen, ja se mittaa sitä, mitkä ovat kaikkein matalimpia, ja korkeimpia ääniä, joita molemmat korvista kuulevat, sekä jos kuulossa on joitakin puutteita. Testi tapahtuu siten, että kuulija kuulee kuulokkeista, jotka poistavat ympäristön melun, eri korkuisia ääniä. Audiogrammi piirretään molempien korvien kohdalta erikseen, ja pisteet, jotka esittävät kuultuja ääniä, muodostavat diagrammin, josta voidaan päätellä, onko tutkittavan henkilön kuuloaisti täysin normaali, vai onko siinä jotakin puutteita.

Vähintäänkin audiogrammissa, jokaisen tulisi käydä säännöllisin väliajoin, noin viiden vuoden välein, jotta voidaan pysyä perässä kuulon terveydestä, ja hoitaa sitä tarvittaessa. Muista, että kuulo on tärkeä.

melu

Parantaako melu kuuloa?

Viime aikoina on tullut esiin tutkimustuloksia, joiden mukaan melun kuuleminen säännöllisesti saattaisi jopa parantaa kuuloa, sen sijaan, että se vahingoittaisi sitä, kuten aikaisemmin on luultu. Tutkimustulokset ovat vielä melko vajaita, mutta tämä on erittäin mielenkiintoinen näkökanta asiaan, sillä se on täysin päinvastainen, kuin kaikkien aiempien tutkimusten mukaiset tulokset osoittavat.

Muun muassa Tiede-lehden artikkeli kertoo, kuinka korvat kaipaavat melua, jotta kuulo pysyy parhaassa mahdollisessa kunnossa. Tutkimuksilla on voitu osoittaa, että hiljaisella maaseudulla elävillä on pääsääntöisesti huonompi kuulo, kuin kaupungin melussa asuvilla ihmisillä. Teorian mukaan tämä johtuu nimen omaan siitä, että kaupungissa asuvien ihmisten korvat altistuvat tasaiselle melulle, ja myös koville äänille joka päivä.

Aiempien tutkimusten perusteella huonoimmassa kunnossa kuulo on yleensä jatkuvalle kovalle melulle altistuvat ihmiset, kuten esimerkiksi rakennustyömaalla työskentelevät ihmiset. Vielä ei osata tarkkaan sanoa, onko kuulolle huonompaa yksittäiset todella kovat äänet, vai tasainen melu. Sen verran kuitenkin tiedetään, että liika hiljaisuus ei ole hyväksi korville, joten jos asut maalla, kuulosi saattaa olla vaarassa. Maaseudulla asumisessa on kuitenkin paljon hyviä puolia, joten ehkä ei vielä kannata pakata muuttokuormaa siinä pelossa, että kuulo huonontuu maalla asuessa. Voimme näistä tutkimuksista siis päätellä, että kuuloaistia täytyy käyttää, jotta se pysyy hyvässä kunnossa. Onneksi kesän festarit ovat jo ovella! Jätä meille kommentti, ja kerro mihin festareille sinä aiot osallistua tänä kesänä.

Pelaaminen ja kuulovamma

Moni ihminen luultavasti miettii, kuinka huono kuulo, tai se, että ei kuule lainkaan, vaikuttaa joka päiväiseen elämään, ja sitä kautta esimerkiksi harrastuksiin. Tänään pohdimme hieman, mitkä ovat hyviä harrastuksia kuulovammaiselle henkilölle. Kun alkaa ajattelemaan, niin niitä löytyy yllättävän monia harrastuksia, mihin ei vaadita kuuloaistin toimintaa. Esimerkiksi maalaaminen, askartelu, todella monet urheilulajit, ja esimerkiksi pelaaminen ovat harrastuksia, joita kuulovammainen voi helposti harrastaa. Pelaamisessa toki ääniefektit ovat osa peliä, mutta useimmiten ne eivät ole olennainen osa sitä, joten erilaisia pelejä, kuten casino pelejä, tai tietokonepelejä, voi helposti pelata myös, jos kuulo on vaurioitunut.

Jos on kiinnostunut enemmän luovista harrastuksista, esimerkiksi maalaaminen ja piirtäminen ovat oivia harrastuksia, joihin huonosti kuuleminen ei vaikuta lainkaan. Pääpaino on siinä, mitä tehdään. Ainoita ongelmia, mitä saattaisi tulla, on opettajan ohjeiden antamisen mahdollinen vaikeus. Jos jotain ei voi kertoa sanoin, niin sen voi yleensä näyttää muuten, vaikka sitten kuvista, tai itse näyttämällä esimerkkiä. Kuitenkaan taideharrastuksissa kuuleminen ei ole niin tärkeää, ja se, mitä piirtää tai maalaa, ei varsinkaan lapsen harrastaessa ole niin tärkeää, vaan tärkeämpää on harrastuksesta saatu ilo.

Pelaaminen on myös oiva harrastus, etenkin jos kyseessä on aikuinen ihminen, tai teini-ikäinen, eikä kuulovammainen lapsi. Todella monet pelit, esimerkiksi Playstationille, Xboxille, tai tietokoneelle tehdyistä peleistä ovat loistavaa ajanvietettä, vaikka ne eivät olekaan niin luovia harrastuksia, kuin esimerkiksi taidemaalaus. Peleissä on kuitenkin se hyvä puoli, että ne saavat tuntemaan itsensä normaaliksi, ja yhteenkuuluvaksi toisten ihmisten kanssa, sillä pelaamisessa henkilö, joka ei kuule normaalisti, on täysin samalla tavalla mukana peleissä, ja voi olla niissä aivan yhtä hyvä kuin muutkin. Etenkin teini-ikäisten keskuudessa pelaaminen on suosittua, ja mukavaa tekemistä yhdessä kavereiden kanssa. Aikuisille on totta kai rahapelit, joita ainakin itse tykkään silloin tällöin pelata netissä. Nykyään on vain niin paljon nettikasinoita saatavilla, että moni menee hämilleen siitä, kuinka valita oikea pelisivusto, ja mitkä casinoista ylipäätään ovat turvallisia. Minä käytän pääosin sivustoa www.casinopelaaja.com, sillä kaikki sivulla mainituista netticasinoista ovat turvallisia, ja sieltä löytyy myös kaikki uusimmat kampanjat ja bonus tarjoukset.

Mikäli kasinopelejä enemmän kiinnostaa fyysinen urheilu, kannattaa tutustua erilaisiin urheilulajeihin, ja ryhmäliikuntaan, joista kaikki löytävät varmasti oman suosikkinsa. Esimerkiksi palloilulajit, kuten vaikka jalkapallo, lentopallo, ja koripallo ovat loistavia harrastuksia, joista kannattaa kokeilla, jos jokin olisi itselle sopiva. Myöskin lajit, kuten yleisurheilu, telinevoimistelu, ja monet muut ovat hyviä vaihtoehtoja, joita etenkin lapsena kannattaa kokeilla. Miksei toki aikuisenakin.

Ei väliä minkä ikäinen onkaan, harrastukset ovat aina tärkeä osa elämää, ja esimerkiksi casinolla pelaaminen on ollut minulle tärkeä harrastus, taitoluistelun lisäksi. Pelaan yleensä muutaman kierroksen jotakin kolikkopeliä töiden jälkeen, että saan vähän nollattua ajatuksiani stressaavan työpäivän jälkeen. Joskus myös pelaamme ystävieni kanssa sunnuntaisin Rulettia tai bingoa. Se on ihan hauskaa, kun kaikki asettavat panokset haluamilleen numeroille, ja katsomme, josko joku meistä voittaisi enemmänkin. Hieman jännitystä tylsiin viikonloppuihin, siis. Pelaaminen, oli se sitten netticasinolla, tai vaikka Sims-peliä tietokoneella, on mukava tapa viettää aikaa. Usein kuitenkin pelaamisen kaveriksi kaipaa jotakin urheilua, tai luovaa lajia, joka kehittää enemmän, ja on hyväksi aivotoiminnalle. Olen itse sitä mieltä, että kaksi harrastusta on juuri sopiva määrä, sillä silloin harrastuksia ei ole liikaa, vaan sen verran, että kaikkia ehtii aktiivisesti harrastaa. Jos kaksi harrastusta ovat myös tarpeeksi erilaiset, niin ne täydentävät loistavasti toisiaan.