Korvatulehduksen oireet ja hoito

Korvatulehdus on ikävä vaiva, joka kiusaa meitä kaikkia aika ajoin. Se on yleinen etenkin pienillä lapsilla, mutta monikaan ei kuitenkaan ole selvillä siitä, miten korvatulehdusta tulisi hoitaa. Ei sinänsä mikään ihme, sillä netissä liikkuu korvatulehduksen hoidosta, vaikka millaisia ohjeita. Me kerromme tänään, miten korvatulehdus ilmenee, ja mitä tulisi tehdä, mikäli epäilee itselleen, tai lapselleen puhjenneen korvatulehduksen.

Mikä aiheuttaa välikorvan tulehduksen?

Lähes aina, korvatulehduksen syntyä edeltää hengitystietuledus. Korvatulehdus onkin usein flunssan jälkitauti, joka saattaa tulla esimerkiksi flunssan, ja sitä seuranneen keuhkoputkentulehduksen jälkeen. Tulehdus välikorvassa syntyy, kun limakalvojen turvotus ja limaneritys ahtauttavat korvatorvea, ja syntyy olosuhteet, jotka ovat otollinen kasvualusta bakteeriperäisille tulehduksille.

Korvatulehduksen oireet

Korvatulehdusta on syytä epäillä, mikäli korvassa tuntuu kipua, ja ilmenee yskää, nuhaa, tai kuumetta. Pienillä lapsilla, on korvatulehduksen yhteydessä, yleensä vaikeuksia nukkua kunnolla, sillä tulehduksen aiheuttama välikorvan märkä, painaa makuuasennossa tärykalvoa. Yölevottomuus voi siis lapsilla olla merkki korvatulehduksesta.

Korvatulehduksen hoito

Lääkäri tunnistaa korvatulehduksen yleensä siitä, että tärykalvo punoittaa, ja saattaa näyttää turvonneelta. Tärykalvon takana näkyy useimmiten kellertävää märkää, välikorvassa. Suomessa korvatulehdukset hoidetaan pääsääntöisesti antibiooteilla, joiden valintaan vaikuttaa se, minkä ikäinen potilas on kyseessä, aiemmin saadut lääkitykset, sekä mahdolliset allergiat. Korvatulehduksen hoitoon sopivia valmisteita on Suomessa saatavilla, noin 10. Antibioottikuuri välikorvan tulehduksen hoitoon, on kestoltaan yleensä 5 – 7 vuorokautta, ja lääkkeen tehon hoidossa, näkee useimmiten ensimmäisen kahden vuorokauden kuluessa hoidon aloituksesta.

Kuulontutkijan ammatti

Monia ihmisiä varmasti mietityttää, ketkä ovat he, jotka tutkivat kuuloa, ja miten kuulontutkijaksi pääsee. Tänään perehdymme asiaan, sillä onhan kyseessä erittäin mielenkiintoinen, ja ennen kaikkea, todella tärkeä ammatti.

Kuulontutkijaksi eli audionomiksi pääsee erikoistumalla. Pohjalla tulee olla jokin terveydenhuollon perustutkinto, kuten lähihoitajan, sairaanhoitajan, tai vaikka terveydenhoitajan tutkinto. Sen jälkeen on mahdollista hakea täydentävään koulutukseen, josta valmistuu audionomiksi. Audionomin koulutus on laajuudeltaan 60 opintopistettä, ja se kestää noin 1 – 1,5 vuotta, riippuen opinto-ohjelmasta.

Suomessa koulutuksiin on mahdollista hakea, esimerkiksi Metropoliaan Helsingissä, Oulun ammattikorkeakouluun, sekä Turun ammattikorkeakouluun. Koulutuksia ei välttämättä ole saatavilla joka vuosi, mutta kannattaa pitää silmät auki, sillä silloin tällöin, uusista koulutuksista tulee tietoa, esimerkiksi koulujen nettisivuille.

Audionomin työ on mielenkiintoista monestakin syystä, mutta ennen kaikkea sen vuoksi, että siinä saa yhdistettyä hoitotyön, sekä tutkimustyön, mitä monet alkavat kaipaamaan siinä vaiheessa, kun työelämässä on oltu jo jonkin aikaa. Jokin aina houkuttelee siinä tutkimustyössä, mikä antaa todella paljon, verrattuna pelkkään hoitotyöhön. Tutkimusten tekeminen on hieman samanlaista, kuin opiskelu. Kuulontutkijan työ on myös todella tärkeää, sillä kuuloaistia tulee huoltaa, ja tutkia säännöllisin väliajoin, jotta pienetkin muutokset kuulossa huomataan mahdollisimman pian. Siten asialle voidaan paremmin tehdä jotain. Audionomit työskentelevät paljon itsenäisesti, joten ammatissa tulee olla itsenäisestä työskentelystä pitävä ihminen, ja työhönsä pitää voida keskittyä, aika ajoin sataprosenttisesti, sillä tutkimusten tekeminen ja analysointi, vaativat tarkkuutta.

Kuulon tutkiminen

Tänään päätimme puhua tärkeästä, kuuloon liittyvästä aiheesta, nimittäin kuulotutkimuksesta, ja siitä, miten se tehdään, ja miksi kuulotutkimukset ovat tärkeä osa terveydenhuoltoa. Kuulo on yksi ihmisen aisteista, joten tulisi olla ilmiselvää, että sen hoito kuuluu normaaliin, säännölliseen terveydenhoitoon aivan kuten kaikki muukin ihmisen perusaistien hoito. Usein näin ei kuitenkaan ole. Jostain kumman syystä, ihmiset helposti unohtavat kuuloaistin huoltamisen, ja säännölliset kuulotutkimukset, jotka ovat todella tärkeitä. Jokaisen ihmisen tulisi pysyä perässä siitä, mitä omissa korvissa, ja kuuloaistissa tapahtuu, ja kuinka se voi.

Kuulon tutkimiseen on monia erilaisia menetelmiä, joista yleensä kattavassa tutkimuksessa, käytetään useampia menetelmiä samassa tutkimuksessa. Kuuloa tutkitaan muun muassa äänesaudiogrammilla, ilma-ja luujohtotutkimuksilla, puhetesteillä, sekä huimaustutkimuksilla. Lähestulkoon aina, tavallisimmassa kuulotutkimuksessa, käytetään äänesaudiogrammia, mikä on kuulonhuollon menetelmistä kaikkein tunnetuin. Äänesaudiogrammi tehdään molemmille korville erikseen, ja se mittaa sitä, mitkä ovat kaikkein matalimpia, ja korkeimpia ääniä, joita molemmat korvista kuulevat, sekä jos kuulossa on joitakin puutteita. Testi tapahtuu siten, että kuulija kuulee kuulokkeista, jotka poistavat ympäristön melun, eri korkuisia ääniä. Audiogrammi piirretään molempien korvien kohdalta erikseen, ja pisteet, jotka esittävät kuultuja ääniä, muodostavat diagrammin, josta voidaan päätellä, onko tutkittavan henkilön kuuloaisti täysin normaali, vai onko siinä jotakin puutteita.

Vähintäänkin audiogrammissa, jokaisen tulisi käydä säännöllisin väliajoin, noin viiden vuoden välein, jotta voidaan pysyä perässä kuulon terveydestä, ja hoitaa sitä tarvittaessa. Muista, että kuulo on tärkeä.

Parantaako melu kuuloa?

Viime aikoina on tullut esiin tutkimustuloksia, joiden mukaan melun kuuleminen säännöllisesti saattaisi jopa parantaa kuuloa, sen sijaan, että se vahingoittaisi sitä, kuten aikaisemmin on luultu. Tutkimustulokset ovat vielä melko vajaita, mutta tämä on erittäin mielenkiintoinen näkökanta asiaan, sillä se on täysin päinvastainen, kuin kaikkien aiempien tutkimusten mukaiset tulokset osoittavat.

Muun muassa Tiede-lehden artikkeli kertoo, kuinka korvat kaipaavat melua, jotta kuulo pysyy parhaassa mahdollisessa kunnossa. Tutkimuksilla on voitu osoittaa, että hiljaisella maaseudulla elävillä on pääsääntöisesti huonompi kuulo, kuin kaupungin melussa asuvilla ihmisillä. Teorian mukaan tämä johtuu nimen omaan siitä, että kaupungissa asuvien ihmisten korvat altistuvat tasaiselle melulle, ja myös koville äänille joka päivä.

Aiempien tutkimusten perusteella huonoimmassa kunnossa kuulo on yleensä jatkuvalle kovalle melulle altistuvat ihmiset, kuten esimerkiksi rakennustyömaalla työskentelevät ihmiset. Vielä ei osata tarkkaan sanoa, onko kuulolle huonompaa yksittäiset todella kovat äänet, vai tasainen melu. Sen verran kuitenkin tiedetään, että liika hiljaisuus ei ole hyväksi korville, joten jos asut maalla, kuulosi saattaa olla vaarassa. Maaseudulla asumisessa on kuitenkin paljon hyviä puolia, joten ehkä ei vielä kannata pakata muuttokuormaa siinä pelossa, että kuulo huonontuu maalla asuessa. Voimme näistä tutkimuksista siis päätellä, että kuuloaistia täytyy käyttää, jotta se pysyy hyvässä kunnossa. Onneksi kesän festarit ovat jo ovella! Jätä meille kommentti, ja kerro mihin festareille sinä aiot osallistua tänä kesänä.

Pelaaminen ja kuulovamma

Moni ihminen luultavasti miettii, kuinka huono kuulo, tai se, että ei kuule lainkaan, vaikuttaa joka päiväiseen elämään, ja sitä kautta esimerkiksi harrastuksiin. Tänään pohdimme hieman, mitkä ovat hyviä harrastuksia kuulovammaiselle henkilölle. Kun alkaa ajattelemaan, niin niitä löytyy yllättävän monia harrastuksia, mihin ei vaadita kuuloaistin toimintaa. Esimerkiksi maalaaminen, askartelu, todella monet urheilulajit, ja esimerkiksi pelaaminen ovat harrastuksia, joita kuulovammainen voi helposti harrastaa. Pelaamisessa toki ääniefektit ovat osa peliä, mutta useimmiten ne eivät ole olennainen osa sitä, joten erilaisia pelejä, kuten casino pelejä, tai tietokonepelejä, voi helposti pelata myös, jos kuulo on vaurioitunut.

Jos on kiinnostunut enemmän luovista harrastuksista, esimerkiksi maalaaminen ja piirtäminen ovat oivia harrastuksia, joihin huonosti kuuleminen ei vaikuta lainkaan. Pääpaino on siinä, mitä tehdään. Ainoita ongelmia, mitä saattaisi tulla, on opettajan ohjeiden antamisen mahdollinen vaikeus. Jos jotain ei voi kertoa sanoin, niin sen voi yleensä näyttää muuten, vaikka sitten kuvista, tai itse näyttämällä esimerkkiä. Kuitenkaan taideharrastuksissa kuuleminen ei ole niin tärkeää, ja se, mitä piirtää tai maalaa, ei varsinkaan lapsen harrastaessa ole niin tärkeää, vaan tärkeämpää on harrastuksesta saatu ilo.

Pelaaminen on myös oiva harrastus, etenkin jos kyseessä on aikuinen ihminen, tai teini-ikäinen, eikä kuulovammainen lapsi. Todella monet pelit, esimerkiksi Playstationille, Xboxille, tai tietokoneelle tehdyistä peleistä ovat loistavaa ajanvietettä, vaikka ne eivät olekaan niin luovia harrastuksia, kuin esimerkiksi taidemaalaus. Peleissä on kuitenkin se hyvä puoli, että ne saavat tuntemaan itsensä normaaliksi, ja yhteenkuuluvaksi toisten ihmisten kanssa, sillä pelaamisessa henkilö, joka ei kuule normaalisti, on täysin samalla tavalla mukana peleissä, ja voi olla niissä aivan yhtä hyvä kuin muutkin. Etenkin teini-ikäisten keskuudessa pelaaminen on suosittua, ja mukavaa tekemistä yhdessä kavereiden kanssa. Aikuisille on totta kai rahapelit, joita ainakin itse tykkään silloin tällöin pelata netissä. Nykyään on vain niin paljon nettikasinoita saatavilla, että moni menee hämilleen siitä, kuinka valita oikea pelisivusto, ja mitkä casinoista ylipäätään ovat turvallisia. Minä käytän pääosin sivustoa www.casinopelaaja.com, sillä kaikki sivulla mainituista netticasinoista ovat turvallisia, ja sieltä löytyy myös kaikki uusimmat kampanjat ja bonus tarjoukset.

Mikäli kasinopelejä enemmän kiinnostaa fyysinen urheilu, kannattaa tutustua erilaisiin urheilulajeihin, ja ryhmäliikuntaan, joista kaikki löytävät varmasti oman suosikkinsa. Esimerkiksi palloilulajit, kuten vaikka jalkapallo, lentopallo, ja koripallo ovat loistavia harrastuksia, joista kannattaa kokeilla, jos jokin olisi itselle sopiva. Myöskin lajit, kuten yleisurheilu, telinevoimistelu, ja monet muut ovat hyviä vaihtoehtoja, joita etenkin lapsena kannattaa kokeilla. Miksei toki aikuisenakin.

Ei väliä minkä ikäinen onkaan, harrastukset ovat aina tärkeä osa elämää, ja esimerkiksi casinolla pelaaminen on ollut minulle tärkeä harrastus, taitoluistelun lisäksi. Pelaan yleensä muutaman kierroksen jotakin kolikkopeliä töiden jälkeen, että saan vähän nollattua ajatuksiani stressaavan työpäivän jälkeen. Joskus myös pelaamme ystävieni kanssa sunnuntaisin Rulettia tai bingoa. Se on ihan hauskaa, kun kaikki asettavat panokset haluamilleen numeroille, ja katsomme, josko joku meistä voittaisi enemmänkin. Hieman jännitystä tylsiin viikonloppuihin, siis. Pelaaminen, oli se sitten netticasinolla, tai vaikka Sims-peliä tietokoneella, on mukava tapa viettää aikaa. Usein kuitenkin pelaamisen kaveriksi kaipaa jotakin urheilua, tai luovaa lajia, joka kehittää enemmän, ja on hyväksi aivotoiminnalle. Olen itse sitä mieltä, että kaksi harrastusta on juuri sopiva määrä, sillä silloin harrastuksia ei ole liikaa, vaan sen verran, että kaikkia ehtii aktiivisesti harrastaa. Jos kaksi harrastusta ovat myös tarpeeksi erilaiset, niin ne täydentävät loistavasti toisiaan.